PerttiKutilainen Alueellisen tasa-arvon puolesta

Myydäänkö lypsävä lehmä

Torstai oli taas vuotuinen veropäivä. Useimmille meistä se on vain lista nimiä ja numeroita, joillekin se ”hillotolppa”. Se on hetki jolloin elämäntyö on laitettu pakettiin ja muutettu mielellään hyvin vähän verotetuksi rahaksi.

Jos vertaa tätä päivää muutaman vuosikymmenen takaiseen, niin huomaan selvän eron. Takavuosina yrittämisellä oli tarkoitus taata perheen toimeentulo ja yritystä vaalittiin huolella. Suurin huoli monella oli, miten perheestä saadaan jatkaja, jottei pitkällä työllä rakennettu liiketoiminta joutuisi muitten käsiin. Tänä päivänä yrittäjät tekevät budjettitasolla suunnittelua siitä, miten juuri tänä vuonna saataisiin mahdollisimman hyvä tulos, jotta mahdollinen exit olisi tuottoisa.

Mistä tämä sitten johtuu? Ei tämän päivän ihminen ole sen huonompi kuin aikaisemminkaan. Sanoisin, että koko touhua ohjaa verotus. Kun noita verotilastoja katsoo, niin se, joka saa suuret ansiotulot, maksaa veroina jopa yli 50% tuloistaan. Jopa satoja kertoja suuremmilla pääomatuloilla, siis tässä tapauksessa koko bisneksen myyntituloilla, veroprosentti on 32%.n huiteilla.

Kun firman myyminen on tänä päivänä päätavoite yrittämiselle lypsävän lehmän säilyttämisen sijaan, niin koko bisnes vääristyy. Työntekijöiden selkänahasta riivitään viimeiset voitot tilinpäätöstä varten. Sillä ei ole mitään väliä, säilyykö firma siinä kunnossa, että ostajakin siitä vielä jotain saa. Jos työntekijämääriä on supistettu ja samalla osaajat on ajettu firmasta ulos tuloksen tekemiseksi, ei firmalla ole ostajalle paljon arvoa.

Tarvitaan suunnanmuutos. Suomen talous ei kestä tällaista liiketoiminnan jatkuvaa ulosmyyntiä tai alasajoa. On kannustettava säilyttämistä ja jatkuvuutta. Liiketoiminnan pitää tuottaa voittoa, mutta ei hetkellisesti vaan pitkällä aikavälillä. Jonkin vuoden saa mennä jopa miinuksella jos rakennetaan tulevaisuuden kannattavaa bisnestä.

Pääomatulojen pitää olla samalla tavalla verotettuja kuin ansiotulojenkin. Silloin jopa ansiotuloveron progressiota voisi lieventää, kun veroa kertyy muutenkin enemmän. Omistajalle olisi tärkeämpää varmistaa jatkuvuus kuin hetkellinen pikavoitto. Tämä ohjaisi järkevämpään talouden pitoon ja lopulta jopa siihen, että työntekijöidenkin selkärankaa alettaisiin kunnioittamaan, koska työntekijät ovat jokaisen firman tärkein resurssi. Muulloinkin kuin pikkujoulupuheissa.

Ehkä tärkein seuraamus tästä olisi se, että tuottavat liiketoiminnat säilyisivät suomalaisilla itsellään. Jos exitistä ei tehdä noin houkuttelevaa, niin toiminnan ylläpitäminenkin alkaa kiinnostamaan. Varsinkin, jos sillä voidaan taata tuloja tulevaisuudessakin, jopa perillisille asti. Veroparatiisitkaan eivät sitten saisi niin helposti osaansa, kun ei olisi isoja ”jytkyjä”.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat